3D-sirujen – kuten 3D NAND- ja FinFET-laitteiden – sekä MEMS-komponenttien valmistuksessa yksi valtavimpia haasteita ohutkalvopinnoituksessa on "askelpeitto".
Kun alustan pinta on tiiviisti täynnä syviä kuoppia ja mikroskooppisia huokosia, kerrostuneilla atomeilla tai molekyyleillä on taipumus kerääntyä nopeasti aukkojen reunoihin, mikä johtaa "ennenaikaiseen sulkeutumiseen" (tai "puristumiseen"). Tämä vangitsee mikroskooppisia tyhjiöitä kaivantoihin. Tällaiset piilossa olevat tyhjiöt voivat aiheuttaa signaalin lähetyshäiriöitä tai sähkökatkoja, ja ne voivat jopa toimia jännitysten purkamisen polttopisteinä seuraavien valmistusvaiheiden aikana.
Tämän täyttöhaasteen käsitteleminen ei ole yksinkertainen tehtävä. Erittäin suunnattu fyysinen höyrypinnoitus (PVD) on suurelta osin tehoton syvillä, kapeilla alueilla; Samaan aikaan Chemical Vapor Deposition (CVD) ja Atomic Layer Deposition (ALD) - molemmat tunnetaan erinomaisesta konformiteettitaistelustaan, kun kaasumolekyylit eivät diffundoitu suuren kuvasuhteen kapeisiin rakoihin. Jos näitä prosesseja ei hallita huolellisesti, ne voivat myös merkittävästi hidastaa tuotannon läpimenoa.
Sirunvalmistuksen ydinhaaste on prekursorimolekyylien pinnan diffuusion ja reaktionopeuden tarkka hallinta – kaikki samalla kun säilytetään korkea tuotantokapasiteetti – varmistaakseen, että syvät, nanomittakaavan kapeat rakot täytetään tasaisesti ja ilman vikoja.

